Kapu is back!

Jep. Kehissä ollaan taas =)
Jalka parantunut hyvin ja tikit saatiin pois. Suht kivuttomasti meni kaksi viikkoa. 15 tikistä 11 pysyi kiinni. Tassunpohjassa oleva haava oli niin hankalassa paikkassa, et siinä meinasi tikit irtoilla ja irtosikin. Kapu olisi pitäny olla rauhoitettuna koko kaksi viikkoa, et olisi liikkunut niin rauhallisesti ja varovaisesti, ettei ne olisi päässyt irtoilemaan. 8 tikkiä tosiaan tassun pohjassa, onneksi ne neljä jäljelle jäänyttä piti kutinsa ja saatiin repale kiinni =)

Nyt ollaan testattu lähestulkoon kaikki markkinoilla myynnissä olevat tassusuojat, tossut ym. Piia kertoi ja suositteli heti silloin kättelyssä lasten kurarukkasta, jos joskus tarvii tassua suojata. On kuulma parhaimmaksi vaihtoehdoksi havaittu.... Jäärä (lue:pöljä) kun olen, enhän mä tietenkään voinut heti uskoa.... Ympäri mennään yhteen tullaan, kurarukkanen on tosiaan paras ja edullisin vaihtoehto =) kaksi paria meillä meni =) Hyvä RUKKA! On vielä kaupanpäälle kotimainen tuote =) Kiitos Piia vinkistä, mulla on tunnetusti "hieman" pitkät piuhat xD, mut parempi myöhään milloinkaan.

Huomenna käydään vielä hierojalla laittamassa lihaksisto kuntoon, niin päästään todenteolla kunnolla lenkkeilee ja treenaa =)

Mä meinaan heittäytyä ihan hurjaksi, armottoman kovalla luotolla Kapuun ja itseeni, ajettelin mennä agilityn-möllikisoihin huhti- ja toukokuun lopussa =D Kääk, nyt jo jännittää!

Takapakkia vol.2

Nukkumatti saapui...

Kapun jalka ei sitten vieläkään ole kunnossa. Se patti minkä luultiin olevan ihan sidekudosmuodustumaa pehmytkudosvamman seurauksena, olikin sitten ihan kunnon mätäpatti.

Sikäli erikoista, kun kyseistä jalkaa oli kuvattu jo kahteen kertaan eikä mitään näkynyt. Puu tms. ei näy röntgenkuvissa, mutta ne tekee jotain kaasumuodotusta, mikä taasen voidaan havaita kuvissa ja sitä kautta tietää, että kudoksessa on jotain mikä sinne ei kuulu. Paitsi meillä.

Ell totesi ettei ole koskaan aikaisemmin törmännyt vastaavanlaiseen tapaukseen, että kuvat näyttävät aivan puhdasta. Sekin tekee tilanteesta surkuhupsain, kun jalkaa oli tosiaan kuvattu kahteen kertaan kahden eri eläinlääkärin toimesta... =(

Vammahan tuli 14.1, pitkä aika pitää noinkin paljon tavaraa jalan sisällä..

Puusälää...

Yllä olevasta kuvasta näkee hieman pattia kannuskynnen alla, ei näytä niin suurelta tuossa asennossa, mut se alkoi näyttää räjähtämäisillään olevalta finniltä. Karvatkin oli jo jonkinverran lähtenyt siitä päältä.

Patti tosiaan leikattiin auki, huuhdeltiin tosi tarkasti ja ommeltiin kiinni. Samoin se tassunpohjassa auki oleva haava revidointiin ja ommeltiin kanssa kiinni. Viljelyt patista, et tulee varmasti oikeat antibiootit, ettei enää enempää paraneminen pitkittyisi. Et näin.

Kaksi viikkoa remmilenkkiä taas tiedossa =( Tietää aivojumppaa, mulle sekä Kapulle.. Mitähän kaikkea me keksitäänkään? Oppisikohan se keittää aamukahvit ;)

Nyt peukut pystyyn, et ihan oikeasti jalka tulisi kuntoon =)

Iltapala

Kapu on sisäistänyt raakaruokinnan erittäin hienosti. Pakastin ammottaa tyhjyyttään, uutta ruokatilausta odotellessa, Kapu päätti kantaa kortensa kekoon ruuan hankinnassa =)
Pupu nyt pakkasessa nouto- ja jälkitreenejä odottamassa.
Hienosti otti koko suulla kiinni, eikä leuat käynyt yhtään. Pupu pysyi ihan priima kunnossa

Viime viikolla tuli supitilanne myös. Sen seurauksena pieniä hampaan reikiä silmänurkassa, huulissa... Supi meni ojarumpuun piiloon, enkä päässyt näkemään miten sille kävi. Oli kyllä hurjan näköistä menoa =) Tuskin seuraavassa kohtaamisessa supi jää henkiin...

Tämä aamu lähti ihan loistavasti käyntiin =D Oltiin jo kotiinpäin tulossa kun huomattiin fasaanikukon heräilevän pusikosta. Se ei heti huomannut meitä, vaan jatkoi kaikessa rauhassa aamutoimiaan. Taisi mennä aamupuurot väärät kurkkuun, kun tunsi Kapun hyytävän tuijotuksen niskahöyhenissään... ;)
Remmilenkkillä kun oltiin, Kapu oli vielä kiinni, ottaessaan seisonnan. Onneksi me ollaan aina niin aikaisin liikkeellä, pystyin laskemaan Kapun vapaaksi, vaikka oltiin ihan kerrostalon vieressä.
Sit ei muuta kuin avanssikäskyä Kapulle. Kukko lähti juoksemaan tietä pitkin, mut meidän suuri saalistaja syöksyi ohjuksen lailla suoraan kohti, eikä kukolle jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin nousta siivilleen. Kukon siivittäessä Kapu pysähtyi kuin seinään, katsoi mua ilmeellä: " ai niin se maahanmeno..." Sit meni maahan =DD
Kyl oli ilo ylimmillään meikäläisellä, voiko päivää enää paremmin aloittaa?