Vesityötreenit on aloitettu ja mukavasti meni. Muutamia kohtia täytyy hioa, mut itse suoritus on hyvä. Selkeä parannus viime vuoteen on tarttuminen sorsaan =) Otti kyl viime vuonnakin suuhun, mut alkuun oli sellaista pientä nyppimistä, selkeästi oli epämiellyttävä tehtävä. Nyt ottaa reippaasti suuhun, pitää varmasti, eikä leuat käy yhtään.
Edelleen rauhassa veteen, hyvin menee pitkänkin matkan, kunnolla lintu suuhun ja luovutus eteen istuen =)
Hiomiskohdat onkin ennen noutoa... Taas kerran harjoitellaan malttia, malttia ja vielä kerran malttia. Kapu on ehdollistunut laukauksen ääneen =( Lähestulkoon aina, kun on kuullut laukauksen, on saanut noutaa. Eli tilanne on nyt se, että laukauksen kuulessaan on ihan hirveessä täpinässä, et mihin suuntaan ampaisee, vaikka ei olisi nähnyt mitään heitettävän/mikään putoavan. Välillä saattaa kiusaus viedä voiton =(
Eli laukaus, josta on seurannut nouto on tehnyt meille tällaisen toimintamallin: laukaus -> reipas eteenmeno. Kovalla käskytyksellä kyl pysyy paikoillaan, mut entäs sit, kun itse on ampujana?
Harjoitellaan siis ihan vaan istumissa vieressä, rauhassa laukauksen kuuluessa. Palkataan ihan vain rauhassa olemisesta. Nyt jo muutaman treenin jälkeen, harjoittelu on alkanut tuottaa tulosta, mut pitkä on taival... =)
Ollaan käyty myös koiratarhoissa hieman harjoittelemassa sosiaalista kanssakäymistä. Kovin paljoahan me emme ole käyneet, meillä on ollut luottokoirakaverit =) Näin pystytty pitämään tilanteet hallinnassa ja välttämään ikkävät kokemukset.
Onkin sattunut tosi hyvin, et tarhassa ollut monta eri ikäistä urosta. On ollu mukava huomata, et Kapu ei nuoresta kukkoiästään huolimatta ole pörisijä tai rähjä. Hienosti käyttää singaaleja muille, jos tilanne on uhkaava. Uroitten leikki on usein vähän hevosenleikkiä, helposti kierrokset nousee liian korkeaksi. Tällaisina hetkinä Timosen tyttö on sit tuuletellut kitarisoja =) Sen jälkeen kaikki seisovat suurinpiirtein rivissä, niin koirat kuin niiden omistajat... ;) Kapu ja Uba on lähinnä nolon näköisinä: " et joo, tollainen toi meidän mamma on, arvatkaa vaan millaista meillä on kotona!" ;))
1 kommenttia:
Vae on mammalla kova ääni... No niin saattaapi käydä meilläkin ;) Noutoja harjoitellaan mekin Kustin kanssa kovasti ja maanantaina vesityötreeneissä menikin jo paremmin. Kusti varmaan skarppas (ei purrut lintua yhtään!), kun ammuttiin (meillä kotitreeneissä ei oo nyt ollut starttaria mukana). Kusti kyllä istuu kuin tatti ja lähtee vasta käskystä... ;) Jotain sentään mennyt kalloon. Soitellaan taas! :)
Lähetä kommentti