Vesikoe takana

Nyt on sitten korkattu meidän koetaival =) Käytiin suorittamassa koe Kirkkonummella mahtavissa puitteissa, oli sellaiset picnik-tarjoilut et hyvä kun malttoi mennä koetta tekemään =D Oli kakkuja varmaan 3-4 eri sorttia, kraavilohta, leikkeleitä, leipää monta lajia, pullaa, kahvia ja syli kaupalla iloista ja reipasta mieltä!

Ensin juotiin kupposet kahvia käntyn kanssa, sitten arvottiin suoritusjärjestys. Nuorten luokassa oli kuusi ja meille arpa osui numerolle kaksi. Ihan hyvä, ei juurikaan ehtinyt ruveta jännittämään.

Meidän vuoron tultua, yllätin itseni olemalla aikas rauhallinen ja tyyni. Olin ihan varma, et jännitän ihan sika! Tuomari oli Eerolan Seppo, joka kävi vielä rannassa säännöt läpi ja sai kysyä mieltä painavat pois. Siinä jo tuli puhuttua, että meillä on ongelmaa veteen menon kanssa, suositteli kanssa käymään monella eri rannalla ja eri tyyppisellä harjoittelemassa.

Suorituksen läpikäyminen. Kuvassa tuomari Seppo Eerola

No, itse suoritukseen.... Epäonneksemme Kapu näki juuri ennen alkua vedenrajassa kalan ja sekös sitä kiinnosti ja vähän pelotti (miten niin citykoira?!? iik! kala!!! =D ) Sit silmä kovana tuijotti vain sitä yhtä kohtaa ja yritti kuikuilla, josko siinä vielä on jotain. Kovasti jouduin käskyttää, et sain Kapun huomion ja sivulle istumaan. Sitten vain panta pois ja dami heitto veteen. No, kun asiat lähtee menee vikaan, ne tosiaan mene sit päin honkia... Meikäläisen heitto oli aivan ala-arvoinen.. dami lipsahti kädestä, ja jäi ehkä vähän liian liki... No, ei auttanut mun "pienet" jupinat vaan jäätiin odottaa lupaa tuomarilta. Luvan saatuani lähetin Kapun noutoon. Lähti reippaasti, mennäkseen vesirajaan seisomaan, eikä millään veteen =/ Tätä osasin odottaa, kun näin millaisessa paikassa koe suoritetaan. Metsälampi, ihania hajuja turpeista, hassun upottavaa jne. Kapu haki, ja nuuhki, haki ja nuuhki rantaa, mistä mennä veteen. Ranta oli äkkisyvä, heti joutui ruveta uimaan. Tämän olisi pitänyt olla enemmän kuin tuttua, kun sipoon korvessa oleva metsälampi on juuri tällainen.
Siinä alkoi jo mulla hieman pinna kiristyä, mutta onneksi poika rohkaisi mielensä ja meni veteen. Muuten suoritus meni tosi hyvin, suu ei käynyt ja vaikka joutui punnertaa itsensä vedestä ylös dami pysyi suussa =) Toi eteen ja istuen luovutus =) Eli alku surkea, loppu hieno! Jotain hyvää =)
Tuomari mietti pitkään arvostelua, loppujen lopuksi saatiin kolme pistettä. Alku oli niin huono, et se verotti pisteitä =/

Hyvin istuu =)

Arpoo arpoo....

ja arpominen jatkuu....

ja vielä....

kunnes vihdoin ja viimein meni veteen...

punnertamista...
Kuvaaja nukahti, ei saatu luovutuksesta kuvia ;)

Nyt sitten aletaan treenaamaan vedestä mukavaa, et siihen voisi mennä "vähän" vauhdikkaammin. Eli meikäläinen kaivaa uikkarit esiin ja eikun uimaan Kapun kanssa. Samoin täytyy käydä treenaamassa noutoa noilla metsälammilla, missä on sitä upottavaa turvehötöä. Harjotella noutoa ihan sen turpeen päällä, sitten lähemmäksi vesirajaa, veteen, 2m päähän rannasta jne, kunnes ollaankin jo ihan kunnon pituuksissa. Palkka tulee vain ja ainoastaan reippaasti tehdystä noudosta. Taidan ottaa siihen Kapun aamu- ja iltaruuan palkkioksi, jos haluaa ruokaa, parempi tehdä työt kunnolla... Jos sattuukin et tekee kerralla reippaan noudon, saa sit heti koko satsin =) Voi jäädä joku ajatus tonkin pöljän mieleen kytemään, millä ihmeellä se sai kerralla kaikki.... Seuraavalla kerralla toivottavasti älyää tarjota heti reipasta työskentelyä.

Mut on tämäkin, eka oli liikaa intoa, et piti harjoitella sitä istumista ja paikalla oloa veden äärellä. Nyt sitten istutaan =DD eikä ole kiire lainkaa ;) No, kai me käydään näin "vaihe vaiheelta" koko vesinouto läpi, mut sit sen luulisi olevan jo niin takaraivossa, et osaa sen vaikka silmät kiinni ;)

Noutoa... ja daamin kanssa teerenpeliä

Kääk! Koe lähestyy ja paniikki kasvaa.... Käytiin sunnuntaina Mäntsälässä Inton ja Minnan kanssa treenaamassa vesityötä. Into teki alkuun malliksi voi-luokan vesityön. Onhan se helpon näköistä, kun osaa ja toimii hyvin =D

Minna ja Into

Meille tulikin sitten tenkkapoo.. Kapulle uusi ranta, niin eipäs suostunutkaan menemään suoraan veteen =/ Sai käskytellä ja houkutella oikein urakalla. Meni sitten vihdoin ja viimein ja pudotuksen kautta luovutti istuen. Toisella kerralla ei mennyt ollenkaan veteen, vaikka Into lähetettiin noutamaan Kapun dami. Sen verta tehosi Inton nouto kuitenkin, kun kolmannen kerran lähetettiin noutamaan, meni suoraan veteen, toi reippaasti ja luovutti istuen! =) Kai Kapu aatteli, et on parempi itse hakea tai kaveri vie ;) Hyvä näin. Kiitos vielä Minnalle ja Intolle avusta!

Meikäläinenhän on nyt sitten onnistunut keräämään kunnon paineet tosta veteen menosta. Maanantai-iltana sitten marssittiin Sipoon-korpeen dami kainalossa harjoittelemaan. Siellä otettiin eka tutusta paikasta yksi nouto, joka meni hienosti. Sitten vaihdettiin uudelle paikalla ja taas tuli ongelmia, ei veteen ennen kuin ranta tutkittu...

Ai mitä piti tehdä?

Kyllä sitten tiukalla käskytyksellä haki, taas pudotuksen kautta istuen luovutus. Päätettiin vielä kerran kokeila, menisikö nyt toisella kerralla reippaammin ja menihän se! Nappi suoritus =)








Tänään käytiin Sarin ja Lystin kanssa treenaamassa vesitöitä. Päästiin kahdella uudella rannalla treenaa. Lysti teki ensin noutoja, ajattelin, että Kapu saa vähän potkua mennä suoraan veteen. Kapu teki hienot noudot, kummassakin paikassa! =))) Tosi mahtavaa! Toivottavasti myös huomenna kaikki menee hyvin =)

Treenit takana, sit voikin daamin kanssa ottaa rennommin. Kapu pääsi pitkästä aikaa leikkimään Lystin ja Nemon kanssa ja meno olikin sen mukaista!

Nemo

Lysti

Kakarat leikkii ja Nemo komentaa =)

Banzai!

Apua, se suuttuukin...

Säpinää

Lysti ja Kapu

Ai ku sie oot sit niin IHANA!!

Mies ja sen nainen

"Puhdas" neito.... ;)

Ai mä vai?!?

Nainen Kapun makuun

Hierontahetki

Lotta Vuorela Nauravasta koirasta kävi tänään hieromassa Kapun. Pojalle se oli ensimmäinen kerta ammattilaisen tekemänä. Olen sitä minäkin aina silloin tällöin räpeltänyt, mut ne suutarin lasten kengät....


Kapu tykkäsi kovasti Lotasta ja hänen käsittelystä =) Jännityksiä löytyikin lapojen välistä, mikä kuulema onkin tyypillinen paikka aktiivisesti liikkuvilla koirilla. Samoin selässä oli pientä jännitystä havaittavissa. Ei mitään pahaa, mitä ei kunnon lämmittelyllä ja venyttelyllä korjattaisi.
Siihen pitääkin tehdä parannus. Ei enää autosta suoraan juoksemaan, vaan hetki remmissä ja sitten vasta kaikki urut auki =) On tämä vaan niin vinkeetä, kaiket päivät sitä asiakkaille paasaa lämmittelystä ja venyttelystä ja sitten sen itse unohtaa =D Pata kattilaa jne...

Lotta kävi Kapun läpi päästä varpaisiin

Lopuksi alkoi olla pieniä keskittymisvaikeuksia.....

Lotan kanssa käytiin vielä loppuun venyttelyjä, oli hyvä taas käydä ne läpi ja tarkistaa, että että teen ne oikein =)
Seuraavan kerran Lotta tulee käymään juuri ennen junkkaria, silloin vähän "viritellään" ;) Edellyttäen, että olemme venytelleet, hoitanut kunnolla lämmittelyt ja jäähdyttelyt.

Onnistumisia.... =)

Ollaan selvitty Saimaan aallokosta takaisin kotiin. Soutu meni hyvin olosuhteisiin nähden. Sää oli paikka paikoin erittäin kurja ja suurimman osan matkasta oli kova vastatuuli. Vettäkin tuli niskaan hetkittäin, mut se oli erittäin tervetullutta, meinasi välillä vähän hikeä pukata ;)

Maaliin tultiin 6 tunnin 23 minuutin jälkeen ja täytyy sanoa, et siltä se vähän tuntuikin kropassa. Ihan helvetin kipeä jäsenet! Ensimmäisen kerran kun nousi penkistä ylös ei jalat meinannut kantaa, mut se mikä ei tapa vain vahvistaa =)

Lähdimme suht heti soudun jälkeen kotio kohti ajamaan. Oli pakko ottaa muutama panadoli (n.1200mg) alle. Ei oikein ollut mukava istua eikä nostaa jalkaa jarrulle tai kaasulle.... =) Mut oli se soutelu taas NIIN mukavaa kuitenkin, et ensi vuonna taas uudestaan =D

Käytiin Kapu hakemassa lauantai-ilta kotiin. Oli ollut kiltisti =) Väsynyt oli sekin, kun oli jäänyt päiväunet vähemmälle =) On se mukavaa, kun toi pöljä osaa käyttäytyä, ilkee toistekin pyytää hoitopaikkaa.

Käytiin sunnuntaina harjoittelemassa sitä noutoa rannalla. Olin jo valmiiksi päättänyt, et teen vain kaksi suoritusta, ettei kuumu liikaa.
Oltiin noin 5-7m metrin päässä rannasta. Eka taas vain heiluttelin ja palkkasin. Muistuteltiin mieliin mikäs olikaan harjoituksen tarkoitus =)
Sitten heitin damin veteen ja mitä sitten tapahtui.... Kapu katsoi mihin lensi, sen jälkeen katsoi minuun! Mahtavaa!!!! Palkkasin ja sitten vaan oltiin hetki kaikessa rauhassa. Kapu oli ihan tyyni, poissa oli hötkyily ja kurnutus tms.
Noutoluvan saatuaan, reippaasti veteen, hyvä ote damista, reippaasti tuli vedestä luo ja luovutus istuen. Vasta luvan saatuaan ravisteli =D Aivan sikamahtavaa! Kaikki meni kuin elokuvissa.

Sit rupesikin jo jännittää toimiiko toisella kerralla, kun tiesi et pääsee veteen. Mutta uskomattoman hyvin meni, Kapu oli edelleen rauhallinen, malttoi odottaa pitkään nouto-käskyä, haki reippaasti. Joskin nyt pudotti istuuduttuaan, mut se johtui siitä, kun minulla oli palkka valmiina kädessä. Otti kuitenkin uudestaan suuhun käskyllä ja siitä hyvä luovutus =)

Onneksi olin päättänyt, et pidetään suoritukset kahdessa, koska houkutti kokeilla vielä kerran... Mut pidettiin päät kylmänä ja jätettiin siihen. Kapusta kyllä näkyi vapautuskäskyn saatuaan, ettei sen pää olisi varmaan vielä kestänyt kolmatta suoritusta.. Oli meinaan aikamoista riekkumista, kun kaikki jännitys ja stressi purkautui =D

Täytyy tänään soittaa ja ilmoittautua, jos vaan vielä mahtuu ensi keskiviikolle vesikokeisiin kirkkonummelle =) Ja treeniä treeniä lisää...

Tänään aamulenkillä sattui hieno homma. Varmaan 30-50 kyyhkysen parvi keskellä peltoa syömässä ja minä ja Kapu pellon laidassa. Tuuli kävi hyvin Kapun nokkaan ja hyvin otti vainun. Siitä sitten pomppimaan/loikkimaan pellolle vainun perässä. Heinä tai mitä nyt sit onkaan (pitäis varmaan vähän opiskella....) on vaan nyt niin pirun korkeata, et Kapu ei päässyt mitenkään hiljaa lähestymään, jonka vuoksi koko parvi lähti lentoon. Kapu pysähtyi niille sijoilleen katselemaan parven lentoa, kun oli mennyt kääntyi katsomaan mua, et mitäs nyt? Kutsuin luo, tuli tosi vauhdilla, hirmu kehut ja taas vähän juteltiin kotkoteista =) Ja sen jälkeen uudelleen lähetys hakuun.

Ihanaa, kun palaset pikkuhiljaa alkaa loksahtaa paikoilleen =)

Noutoa....

Jepulista, flunssa takana kesä edessä. Ollaan päästy takaisin normaali rytmiin. Oli jo aikakin!

Edelleen noudon kanssa tahkotaan, harjoitellaan istumista. Kapulla on ollut maltin kanssa tekemistä, ei millään malttaisi istua ja odottaa käskyä. Talvella teki muutaman kerran, et pääsi "karkaamaan" ilman käskyä noutoon... Hölmö minä, kun en pysähtynyt miettimään miten puutun. Tai puutuinhan minä, olin valmiina ottaa niskasta kiinni, jos lähtee, no lähtihän se =D Tiukka käskytys paikallaoloon, pysyi sitten kyllä miljoona kertaa muistuttaessa. Asia meni vähän uhmaiän piikkiin, kun sitten loppui ja esiintyi enää tosi harvoin, kunnes..... pitikin noutaa vedestä.

Vesi vaan on nyt niin kivaa ja siellä on kaikkia hauskoja lumpeita mitä nyhtää, kytätä vesikirppuja ja tietenkin noutaa se maailman ihanin dami! Nyt ei millään sitten enää maltettukaan istua rauhassa ja odottaa lupaa. Eka kerta meni ihan jees, tokalla kerralla hirmu huudolla ja mölinällä vesirajasta takaisin istumaan, kolmannella meni menojaan. Houston, we have a PROBLEM....

Siis aivoriihi käyntiin ja ihmettelemään millä saadaan koira pysymään istumassa rauhassa ja odottamaan lupaa. Olin siihen asti palkannut vain silloin, kun Kapu luovutti noutoesineen. En mistään muusta, pöljä kun olen. Eli palkka, siis Kapun mielestä palkka oli tietenkin se noutoesine. Siis, istumisesta oli tehtävä kannattavaa =)

Nyt siis harjoittelemme istumista perusasennossa, vielä sisätilassa ilman häiriötä, kun minä heiluttelun damia/mieluisaa lelua/ palloa ihan mitä vaan mikä on Kapusta tavoittelemisen arvoista.
Alkuun heiluttelin oikeaa kättä vartalon sivulla. Kapu seurasi silmä kovana, jokainen lihas äärimmilleen jännittyneenä esinettä koska pääsee noutamaan. No, mä heiluttelin sit niin kauan, että rupesi ihmettelemään miksi en heitä ja katsoi minuun. Silloin heti palkkasin hyvällä herkulla.
Onneksi ei ole ihan kauhean pöljä kaveri, vaan nyt katsoi minuun paljon nopeammin ja taas palkka. Eli kiinnostus noutoesineeseen väheni, mut istuminen ja kontakti muhun kannatti.

Seuraava muunnos oli, et nyt heilutan kättä yläkautta ihan niin kuin heittäisin. Taas tuijotti jännittyneenä koska esine irtoaa kädestä. Yllättävän nopeasti hiffasi, et sama kuin edellä kontakti ja istuminen on hyvä vaihto ehto. Näin tehtiin muutama kerta. Sitten teinkin niin, kun Kapu katsoi, palkkasin ja samaan aikaan heitin. Katsoi mihin meni esine meni, mut peppu pysyi maassa. Palkka ja toisto. Epäsäännöllisesti pääsi noutamaan, mikä meni tosi vauhdilla, olihan sitä käskyä odotettu! ja reipas luovutus =) Tätä vielä vahvistetaan ja siirrytään rannalle viikonlopun aikana, jos vaan kyetään...

Ollaan lauantaina menossa Sulkavan Suursoutuihin kirkkovene lähtöön. Varmaan taas menee johonkin kuuden tunnin pintaan tai "vähän" päälle ;) Mehän ei harjoitella, lahjattomat ne edelleentreenaa ;)) Onhan siinä muutama tunti aikaa harjoitella soututekniikkaa ja samalla pääsee ihailemaan kaunista Saimaata =D

Kapu menee isälle hoitoon soudun ajaksi, voi sitten rauhassa soudella, kun tietää et meidän pöljä on hyvässä hoidossa. Soutu infoa sunnuntaina!

Kapu ja Milla

Flyball treeniä

Kuvia viime viikon treeneistä. Tällä viikkoa ei päästykään, meikäläinen on kunnon kesäflunssassa... =( Vaikkakin Kapulle olisi tehnyt hyvää purkaa vähän energiaa, sitä meinaan piisaa!

Ollaankin harjoiteltu sitten kontaktia, noutoa (etenkin malttia siihen, jaksaa odottaa lupaa) ja pillillä maahan menoa vahvistettu. Kapu menee hienosti pillillä ja viheltämällä maahan, mutta se etäisyys.... Olenkin nyt vain pillittänyt/viheltänyt eri tilanteissa, eri asennoista (maannut, ollut kyykyssä, istunut, ollut selin, eri huoneessa jne.) Samoin ollaan tehnyt ulkoilulenkeillä, nyt vaan tämän nuhan takia remmilenkeillä, eri tasoisien häiriöiden alla ym. Ihan hyvin menee, vauhtia joskin voisi olla enempi, vaikkakin nyt menee ihan reippaasti. Kotona suorastaan putoaa maahan =) No, eihän se ole muuta kuin toistoa toiston perään ja hyvät palkkiot! Ja kyllä se sieltä se etäisyyskin kasvaa, kunhan vaan itse malttaa mielensä mennä tarpeeksi pienin askelin....

Mut tässä hieman flyballista...

Flyball on Yhdysvalloissa 1970-luvun alussa kehitetty koirien näytös- ja kilpailulaji. Laji sopii kaikille koiraroduille. Flyballissa kaksi joukkuetta kilpailee toisiaan vastaan ja nopeimman hyväksytyn suorituksen tehnyt joukkue pääsee jatkoon. Joukkue koostuu neljästä koiran ja ihmisen muodostamasta kilpailuparista. Samassa joukkueessa voi olla sekä mini- että maksikokoisia koiria.

Joukkueeseen voi kuulua myös kaksi varalla olevaa kilpailuparia. Jokaisessa joukkueessa on myös laatikon lataaja, jonka tehtävänä on ladata laatikko tennispallolla seuraavaa koiraa varten.

Kilpailun kulku

Koira lähtee ohjaajansa luota lähtölinjalta. Koira hyppää neljän esteen yli, minkä jälkeen se painaa tassullaan flyball-laatikkoa. Tassun painallus laukaisee tennispallon ulos laatikosta. Koira ottaa pallosta kopin ja palaa hyppyjen kautta ohjaajansa luokse. Kun koira on ylittänyt viimeisen esteen, saa joukkueen seuraava koira luvan lähteä. Kilpailussa on rinnakkain kaksi rataa. Ratojen etäisyys toisistaan on vähintään 3 metriä ja enintään 6 metriä. Lähtö- ja maalilinjan etäisyys ensimmäisestä esteestä on 1,8 metriä. Esteiden välit ovat 3 metriä ja viimeisen esteen etäisyys flyball-laatikosta on 4,5 metriä.

Me ollaan vasta päästy siihen, että lähetän Kapun kahden esteen takaa, mutta takaisinpäin päästään jo kolmen esteen yli =))

Sarja alkamassa.....

Tyylinsä kullakin.....

Laudan "tappo", tämä on sit ihan sika kivaa!!!

Ja takaisin....

Lopuksi palkka ja leikki =)

Kontakti hyvä, jos vaikka pääsis uudelleen....

Loppuverryttelyt =D

Moi Kaikille tutuille ja tuntemattomille!

Tämä blogi kertoo Pitkäsaaren Kapun elosta ja touhotuksista

Kapu on erittäin reipas, iloinen, sosiaalinen nuorimies. Harrastamme monenmoista, onhan kaikki tekeminen yhdessä kivaa =)

Lajeina on tällä hetkellä, agility, flyball, tokoa ihan kevyesti ja viimeisenä, mutta ei vähimpänä tietenkin metsästys.

Syksyyn onkin enää hetki aikaa ja alkaa paineet nousemaan, saadaanko osaamistaso riittävälle tasolle.... Toisaalta pieni stressi ja paine, motivoi hyvin harjoittelemaan =)

Kirjoittelen tänne satunnaisen epäsäännöllisesti, kuvia tulee varmaankin lisättyä sitäkin enemmän =)