Kokeita ja kommelluksia

Eipäs ole tullut pitkään aikaan kirjoiteltua tänne. Syyskuun alussa kiukutti niin, ettei yksinkertaisesti saanut mitään järkevää tekstiä aikaiseksi.

Syy kiukutukseen oli, kun onnistuin heti syyskuun alussa katkaisemaan vasemman käden pikkusormen luut =/ Kesäloman alkuun oli puolitoista viikkoa, töitä buukattuna oikein urakalla, et voi lähteä hyvillä mielin lomalle... Katin viikset! Puhelin vain kauniiseen ja kipsattuun kouraan ja soittelemaan asiakkaille peruutuksista.. Ei ollut kivaa ei.

Olisi pitänyt lähteä ajamaan seuraavana päivän Ladies Trialiin Simoon... Ei sekään sit oikein onnistunut. Lääkäri ihmetteli silloin kun kipsasi, et sattuuko mua niin paljon, kun kyyneleet valui silmistä. Ei sattunut ei, mut kiukutti NIIN paljon kun mietti onnistuuko mitkään reissut syksyllä.

Onni onnettomuudessa, et ne kipsasi mun käden väärin. Kovat oli kivut ja parit ihon tuntohermot meni poikki ennenkuin kipsi vaihdettiin. ONNEKSI =D! Uusi kipsi oli huomattavasti parempi kuin edellinen ja mä pystyin pitää ratista kunnolla kiinni eli pääsinkin kuin pääsinkin lähtemään reissuun!

Jäi sanomatta miten se sormi meni... Nooo, tarkoitus oli harjoitella Kapun kanssa avancen jälkeistä tilannetta, kun linnut on siivittänyt. Kapulla oli tapana pysähtymisen jälkeen, heti kun sanoin jotain, lähteä kiiren vilkkaan etsimään uudestaan niitä lintuja. Eikä paljon käskyjä kuunnellut.

Minäpä sitten reippaana tyttönä päätin puuttua tilanteeseen =) Kapulle valjaat, 10m liina perään ja mulle nahkahanskat käsiin ja eikun lintuja etsimään. Kapu otti tiukan seisonnan pystyviljan reunaan, minä siihen sit kanssa paikalle, otan liinan vasempaan käteen ja laitan oikein sen lenkin ranteen ympäri.... Starttari oikeaan käteen, nyt tehdään kunnon riistatyöt, ajatus mielessä. Kapulle avance-käsky lähtee kuin tykin suusta, nostaa pikkuisen päätään ja siinä samassa mä tajuan et ne linnut on kauempana kuin kymmenen metrin päässä. 35kg lihaa kun lähtee tulisesti liikelle, repäisi tosi iloisesti liinan pois kädestä ja sit meinaan sattui! Mulla starttari lensi sinne peltoon ja samantein repimään nahkahanskaa pois kädestä.. Näky oli aikas hurja. Vasen pikkusormi sojotti melkein suoraan sivulle. Kivun sokaisemin silmin näin pellosta nousevan 5-7 fasaanikanaa ja Kapun pään, kun sen kerta se sit jäi sinne odottamaan käskyä, et mitäs nyt tehdään..... Arvaa vaan sainko sanottua jotain. Sit niitä lintuja sieltä täältä pölähteli ylös, kun meidän poika pisti tuulemaan =)

Ennen junkkari kävelin Kapun näitä malmin peltoja, että saataisiin muutama lintutilanne ennen Lapuaa. Kapu ei lähtenyt minkäänlaiseen hakuun vaan hiippaili pitkin pellon reunoja etsin myyriä. Meikäläiselle alkoi pikkuisen nousta tuskan hikeä otsaan, kiva mennä Junkkariin esittää myyräkoiran hiippailua ;)) Onneksi saatiin aurinkokukkapeltoon tehtyä muutama seisonta, joskin linnut karkoittui ennen kuin Kapu ehti ottaa seisontaa, mut mä olin ajoissa hereillä käskyttämään paikkaa. Kolme tilannetta saatiin ja joka kerta se jäi ihan rauhassa siihen rauhassa mun viereen =) Vähän helpotti jännitystä.

Lapualla olimme varanneet mökin yhdessä Hanen& Iitan ja Kustin porukoiden kanssa. Mökki oli kiva, seura hyvää ja koirilla pientä peltosarkaa juosta. Erityisesti jäi mieleen, kun Pekka loihti siellä pikkuisessa keittiössä ihan taivaallisen hyvää lohta, ihan tosta noin vaan! Nam!!

Harjoituksissa saatiin Hannun avustuksella Kapulle kaksi tosi hienoa riistatyötä fasaaneille. Jätkä painui maahan, kun linnut siivitti! Mä en ollut uskoa silmiäni! No, taisi pieni kyynel olla silmänurkassa haittaamassa näköä =)) Olin niin ylpeä meidän pöljästä! Hannu auttoi myös vähentämään myyrien kiinnostavuutta. Kunnon miehen karjaisu sai Kapun lopettaa myyrä etsinnöt. Nyt meikäläinen harjoitettelee kunnon viskibassoa ;))) Olis vaan sitä viskiä! ;D

Lauantaina oli rakennekatselmus, Kapu sai erinomaisen =)

Voiko omistaja olla yhtään enempää räjähtäneen näköinen?!?
Onneksi sentään koiruus on hyvännäköinen!! ;)

Sunnuntaina sitten oli sitten mun ja Kapun ensimmäinen koitos KAER- puolella... Ja millainen siitä tulikaan! Piia oli mun mukana henkisenä tukena ja hovikuskina ;) Kiitos vielä, et lähdit matkaan, aivan mahtavaa, et saatiin jakaa sun kanssa ne hetket =) Ei saa unohtaa meidän ryhmää, oli oikein mainio ja kannustava! Mukavassa hengessä mentiin =)

Koe alkaa

Tuomarina meillä oli Eerola Seppo. Seppo oli ollut meillä jo vesikokeessa tuomarina, helpotti huomattavasti kisajännitystä. Ensimmäisen haku erän kaikki hakivat tyhjiä peltoja. Väliin tehtiin kylmän linnun nouto, Kapu teki sen täydellisti, ilman minkäänlaista vikurointia! Sain Hannulta ja Piialta treeneissä vinkin mennä kyykkyyn, kun lähtee tuomaan ja sehän toimi kuin häkä =) Saatiin oikein merkintä, et erinomainen nouto =)

Kylmänlinnun nouto

Toiseen hakuerään saatiin Kapulle riistatyö pyylle. Jätkä toimi NIIN hienosti, etten voi oikein vieläkään ymmärtää... Pyyn siivitäessä, käskin Kapun maahan se jumalauta painu sellaiseen ryteikköön makaa, et jouduin oikein kaivaa sen esiin sieltä risujen seasta =DD huh huh...

Kolmanteen erään Kapu väsähti, ravaili sinne tänne ja maajäljet kiinnosti. Mut se ei mun iloa häivyttänyt, meillä oli takana uskomaton viikko, loistavasti onnistuneet treenit ja ekassa kokeessa hieno riistatyö! Mitä sitä voisi enempää toivoa?

Saatiin Nuo2 76 pisteellä =)

Lapualta starttasin kohti Kajaanin Otanmäkeä Kustin porukoiden luo. Kiitos vielä majapaikasta =) Maanantaina käytiin kahtelemassa teerejä, hajuja oli, mut poijaat oli väsyksissä, ei oikein Kapun haku auennut eikä lintuja löytynyt. Mut upeissa maisemissa ja mukavassa seurassa vietettiin päivä, mikäs sen mukavampaa.

Kajaanista lähdimme kohti Valtimoa. Siellä oltiin kanssa vajaa viikko. Isä tuli tiistaina meille "pyöveliksi". Näin itse pystyin keskitymään kokonaan Kapun ohjaamiseen ja ehkä pikkuisen parempi mahdollisuus saada niitä lintuja alaskin =)), jos vaan niitä olisi ollut =(

Lintuja ei ollut Valtimolla lainkaan, Peurajärvellä tuli myötäisellä tuulella törmäys metsoon. Siellä Kapu jonkin verran merkkaili, mut ei tuullut tai oli sateista... Nuorelle koiralle aika vaikeaa löytää lintuja. Peurajärvellä aivan uskomattoman mahtavat maastot, niin kaunista et oksat pois =) Mikäs meillä kulkiessa =)

Tiistaina sain kipsin pois ja heti Kapun kanssa fasuja etsimään =) Kapulle tapahtui jotain siellä Lapulla, en tiedä mitä, mut erittäin positiivista =DD Ehkä tuli oikeanlaiset treenit juuri oikeaan aikaan tai jotain.. Pellolle kun tultiin Kapu otti seisonnan, nenä kohti sänkeä. Mä en nähnyt mitään ja odottelin siinä sit aikani, et purkaako seisonnan. No, eihän se purkanut. Sanoin sit avacen ja Kapu eteni vajaa 10m ja nosti 5 kyyhkyä ylös. Käskystä taas poika maahan ja oli siinä ihan rauhallinen! Kyyhkyt on vähän houkuttanut sitä ajamaan niitä, kun ne niin herkästi lähtee jo kaukaa lentoon.

Jatkettiin matkaan ja tultiin sen pellon luo missä rikoin sormeni. Taas Kapu ottaa pystyviljan (joku kesantopelto) reunaan tiukan seisonnan. Etenee reippaasti 5-7m ja nostaa kukon ilmaan, käskystä maahan. Siellä se makasi taas rauhassa!!! Vastaavanlainen tilanne uusi vielä kaksi kertaa, ja joka kerta Kapu totteli ihan uskomattoman hyvin... Anteeksi tämä hehkutus, mut mä olen niin iloinen ja onnellinen Kapun suorituksista! Meillä on kohta kaikki puutavarat klommoilla ja pää kipeä, kun pitää koputella puuta ;))

Torstaiaamuna lähti jänisajoon, karjaisin tiukan ei:n ja pillitin luo, niin jätkä kurvasi samantein viereen istuu.. Uskomatonta.

Tässä hehkutusta kerrakseen. Meillä oli ihan uskomaton syyskuu. Toivottavasti pöljä pysyy iskussa vielä marraskuussa, silloin meillä on pari koetta ja viimoinen itsenäisyyspäivänä.