Edelleen noudon kanssa tahkotaan, harjoitellaan istumista. Kapulla on ollut maltin kanssa tekemistä, ei millään malttaisi istua ja odottaa käskyä. Talvella teki muutaman kerran, et pääsi "karkaamaan" ilman käskyä noutoon... Hölmö minä, kun en pysähtynyt miettimään miten puutun. Tai puutuinhan minä, olin valmiina ottaa niskasta kiinni, jos lähtee, no lähtihän se =D Tiukka käskytys paikallaoloon, pysyi sitten kyllä miljoona kertaa muistuttaessa. Asia meni vähän uhmaiän piikkiin, kun sitten loppui ja esiintyi enää tosi harvoin, kunnes..... pitikin noutaa vedestä.
Vesi vaan on nyt niin kivaa ja siellä on kaikkia hauskoja lumpeita mitä nyhtää, kytätä vesikirppuja ja tietenkin noutaa se maailman ihanin dami! Nyt ei millään sitten enää maltettukaan istua rauhassa ja odottaa lupaa. Eka kerta meni ihan jees, tokalla kerralla hirmu huudolla ja mölinällä vesirajasta takaisin istumaan, kolmannella meni menojaan. Houston, we have a PROBLEM....
Siis aivoriihi käyntiin ja ihmettelemään millä saadaan koira pysymään istumassa rauhassa ja odottamaan lupaa. Olin siihen asti palkannut vain silloin, kun Kapu luovutti noutoesineen. En mistään muusta, pöljä kun olen. Eli palkka, siis Kapun mielestä palkka oli tietenkin se noutoesine. Siis, istumisesta oli tehtävä kannattavaa =)
Nyt siis harjoittelemme istumista perusasennossa, vielä sisätilassa ilman häiriötä, kun minä heiluttelun damia/mieluisaa lelua/ palloa ihan mitä vaan mikä on Kapusta tavoittelemisen arvoista.
Alkuun heiluttelin oikeaa kättä vartalon sivulla. Kapu seurasi silmä kovana, jokainen lihas äärimmilleen jännittyneenä esinettä koska pääsee noutamaan. No, mä heiluttelin sit niin kauan, että rupesi ihmettelemään miksi en heitä ja katsoi minuun. Silloin heti palkkasin hyvällä herkulla.
Onneksi ei ole ihan kauhean pöljä kaveri, vaan nyt katsoi minuun paljon nopeammin ja taas palkka. Eli kiinnostus noutoesineeseen väheni, mut istuminen ja kontakti muhun kannatti.
Seuraava muunnos oli, et nyt heilutan kättä yläkautta ihan niin kuin heittäisin. Taas tuijotti jännittyneenä koska esine irtoaa kädestä. Yllättävän nopeasti hiffasi, et sama kuin edellä kontakti ja istuminen on hyvä vaihto ehto. Näin tehtiin muutama kerta. Sitten teinkin niin, kun Kapu katsoi, palkkasin ja samaan aikaan heitin. Katsoi mihin meni esine meni, mut peppu pysyi maassa. Palkka ja toisto. Epäsäännöllisesti pääsi noutamaan, mikä meni tosi vauhdilla, olihan sitä käskyä odotettu! ja reipas luovutus =) Tätä vielä vahvistetaan ja siirrytään rannalle viikonlopun aikana, jos vaan kyetään...
Ollaan lauantaina menossa Sulkavan Suursoutuihin kirkkovene lähtöön. Varmaan taas menee johonkin kuuden tunnin pintaan tai "vähän" päälle ;) Mehän ei harjoitella, lahjattomat ne edelleentreenaa ;)) Onhan siinä muutama tunti aikaa harjoitella soututekniikkaa ja samalla pääsee ihailemaan kaunista Saimaata =D
Kapu menee isälle hoitoon soudun ajaksi, voi sitten rauhassa soudella, kun tietää et meidän pöljä on hyvässä hoidossa. Soutu infoa sunnuntaina!
2 kommenttia:
Ei taida emäntä ehtiä rannalle damia heittelee, kun pitää selvitä soudusta.. ;) Kädet rakoilla ja todennäköisesti pää kipeänä seuraavana päivänä...Pitäähän sitä urheilusuoritusta sitten juhlia, hehe.
On kädet tosiaan rakoilla, saas nähdä miten sitä kärsii hieroa?!?
Ei me koskaan olla jäänyt juomaan soudun jälkeen, sitä sellaisessa endorfiini-humalassa, ettei muuta enää kaipaa.
Oli kyl joo vähän haastellista heittää damia, no tyylipisteitä ei onneksi ollut jaossa... ;) Mut hyvä, et mentiin!
Lähetä kommentti